Syömässä: Kreikkalainen Grilli Souvlaki

Kreikkalainen Grilli Souvlaki

Jos tässä blogissa olisi kategoria nimeltään Löydöt tai Helmet, tämä kuuluisi niihin. Ehkä ihan tätä varten minun pitääkin luoda tuollaiset kategoriat, koska Kreikkalainen Grilli Souvlaki kuuluu ehdottomasti molempiin. Löytö se on siksi, että törmäsimme grilliin ensimmäistä kertaa aivan sattumalta enkä olisi koskaan arvannut että Tikkurilan torilta löytyy näin hyvää ruokaa ja erinomaista palvelua. Helmi se on siksi, että tarjonta on aitoa, maukasta ja erittäin edullista. Hinta-laatusuhde on tässä paikassa enemmän kuin kohdallaan.

Osuimme grillikioskille ensimmäistä kertaa toukokuussa 2014 kun olimme tyttäreni kanssa pitkällä pyörälenkillä. Muistelen että samoilla kohdin oli aiemmin ollut jonkinlainen kiinalaista ruokaa tarjoava kioski jota emme koskaan olleet ehtineet kokeilla. Olin iloisesti yllättynyt kun huomasin että paikalla olikin nyt tarjolla kreikkalaista ruokaa, kiinalaisia ravintoloita kun löytyy muutenkin aika paljon jo pelkästään Tikkurilasta.

Meillä oli juuri sopivasti pieni nälkä ja sen verran käteistä mukana että saimme ostettua pientä hiukopalaa. Grillissä kävi ainakin tuolloin vain käteinen ja nykyään varaankin sitä aina mukaani jos poikkean ostoksille. Itse valitsin ensimmäisellä kerralla listalta Kebab Souvlakin, joka tarkoitti tässä tapauksessa pitaleivän sisään käärittyjä jauhelihapötköjä, salaattia, tomaattia, sipulia, ranskalaisia ja tzatzikia. Tyttäreni olisi halunnut listalla olevan Hot Dogin, mutta ainekset siihen olivat kuulemma loppu. Kioskia hoitava kreikkalainen mies kuitenkin ehdotti, että hän voi tehdä tyttärelleni erikoisannoksen, johon tulisi hänen itse tekemiään makkaroita. Hän siivutti makkarat ja paistoi ne, kääräisi ne pitaleivän sisään johon tuli myös kastiketta ja salaattia. Erikoinen oli ehdoton hitti, josta tuli oitis tyttäreni suosikki. Onneksi hodariainekset olivat loppu koska tämä oli jotain paljon maukkaampaa.

Itsekin maistoin tuosta erikoisesta palan ja makkarat olivat todella meheviä ja erinomaisesti maustettuja. Juttelin miehen kanssa ja hän kertoi tekevänsä kerran viikossa ison erän kreikkalaisia makkaroita ja myyvänsä niitä myös ihan sellaisenaan. Hän esitteli myös muita tuotteita ja sanoi että tekee itse myös esimerkiksi baklavat. Mietin että niitä täytyisi kokeilla seuraavalla kerralla.

Souvlaki menu

Tämän ensimmäisen kerran jälkeen olemme käyneet pariinkin otteeseen hakemassa Tikkurilan torilta souvlakeja, aina jos sinne päin osumme tai muistuu mieleen tämä erinomainen paikka. Ensimmäisellä kerralla käydessämme kioski oli pienempi, pyörien päällä oleva vaunu, nyt se on muuttunut pysyvämmäksi kioskimaiseksi rakennukseksi jossa on jatkeena pieni katettu istuma-alue. Ilmeisesti muutkin ovat siis tarjottavista pitäneet ja toivottavasta pitävät jatkossakin, koska olisi todella mukavaa jos tämä pieni kreikkalaisen ruoan keidas pysyisi Tikkurilan torilla.

Tähän mennessä olemme ehtineet kokeilla makkara-erikoisen lisäksi naudanliha- ja kanasouvlakeja. Näistä pidin itse enemmän jauhelihaversiosta, vaikka kanakin oli ihan hyvää. Naudanliha on listassa nimellä kebab (naudan jauhelihapihvi). Tuo jauhelihan koostumus oli nyt viimeisimmällä kerralla erilainen kuin aiemmin, pitaleivän välissä oli yksi pidempi jauhelihapötkö kun ennen on ollut muutama lyhyempi ja tiiviimpi lihapötkö. Molemmat ovat olleet maukkaita, liha on aina ollut hyvin maustettua. Ainoa toiveeni olisi ehkä että souvlakissa olisi mukana hieman enemmän tzatzikia, sillä pidän yleensäkin todella paljon kastikkeista.

Kebab Souvlaki

Olemme testanneet myös baklavaa, joka oli makuuni ehkä himpun turhan kuivaa ja maussa erottui erityisen vahvasti kaneli. Tässäkin tapauksessa, kuten kastikkeidenkin kanssa, pidän mahdollisimman kosteista ja mehukkaista myös baklavassa. Ei siis silti yhtään hullumpaa sekään ja odottelen että pääsemme testaamaan vielä muitakin tarjolla olevia jälkiruokia, joita ilmeisesti on aina silloin tällöin, vaihdellen eri päivien mukaan. Toinen ruoka jonka haluan listalta myös vielä joskus kokeilla on herkulliselta vaikuttava Halumi-burger jossa on naudanlihapihvin lisäksi halloumi-juustoa. Fetajuusto- ja pinaattipiirakat kuulostavat myös hyviltä.

Hinnat ovat tässä paikassa edullisia, esimerkiksi käsin syötävä souvlaki on vain viisi euroa. Näitä on kiva hakea vaikka kassillinen mukaan koko perheelle. Jos siis pidät kreikkalaisesta ja haluat kokeilla jotain hieman erilaista ja edullista, suuntaa Vantaan Tikkurilaan, Kreikkalaiseen Grilli Souvlakiin. Kuten heidän nettisivuillaankin sanotaan: ”Meidän filosofia: Koko, laatu, edullinen hinta.” Tämä pitää erinomaisesti paikkansa. Souvlaki.fi löytyy myös Facebookista, jossa lienee hieman ajankohtaisempaa tietoa.

Tämä on paikka johon tulee ehdottomasti mentyä uudestaankin.

Souvlaki Grilli Tikkurilassa

Tex-Mex Lasagne

Tex-mex lasagne

Oli lauantai-aamu, lämpömittari näytti -7 astetta, en todellakaan halunnut lähteä ulos. Olisin halunnut kääriytyä takaisin peittoon, mutten voinut koska lapset piti ruokkia. Olin käynyt edellisenä päivänä pikaisesti lähikaupassa ja ostanut hölmöyksissäni vain maitoa, leipää ja vessapaperia. En voinut arvata että talvi jo kohta kolkuttelisi ovella.

Aloin siis penkoa kaappeja, löysin tölkin valmista juustokastiketta, purkillisen smetanaa josta oli otettu jostain kumman syystä pieni lusikallinen, sipulin ja yhden vihreän paprikan (en usein osta vihreitä, mutta ne olivat olleet tarjouksessa euron/kilo). Tölkkitomaattejakin oli ja jauhelihaa pakkasessa. Ainut mikä puuttui, oli tortillat. Löysin kuitenkin paketin pastalevyjä, luomua vielä. Ne saisivat kelvata.

Tarina pizzan synnystä

Olen varma että kaikki suuret ruokalajit ovat syntyneet puutteesta ja väsymyksestä, kuten suurista suurinkin, pizza. Tiedättehän toki kaikki tarinan pizzan synnystä? Kun vuonna 997 Anno Domini, vanha palermolainen nonna oli koko edellisen illan hoitanut viittätoista lapsenlastaan, jotta hänen poikansa ja tämän vaimo saisivat viettää hieman enemmän, jo tuolloinkin kuuluisaa ”omaa aikaa”, oliivipuun alla. Nuorin lapsenlapsista, pieni Immacolata oli johtanut hunnijoukkoa suuriin seikkailuihin mummonsa luona ja siinä sivussa päästänyt vahingossa vuohet karkuun, kaatanut maitotonkan ja sytyttänyt auringon kuivaamat, tyhjät viinitynnyritkin vielä ukkinsa vanhoilla tuluksilla palamaan.

Tästä kaikesta ja lasten hampaidenpesusta lopen uupuneena, nonna oli seuraavana päivänä siivonnut ja manannut ronkeleita ja samalla itsetietoisia lapsenlapsiaan. Ruokapöytä näytti iltapalan jälkeen taistelutantereelta. Aldo ei syönyt artisokkia, mutta Donna söi, Ettore rakasti parman kinkkua vaikka Enrico vihasi sitä, Tulula söhri vaatteensakin aina anjovikseen ja Florenza himoitsi purkin pohjalta oliiveja, varsinkin mustia. Immacolata söi mitä vain ja kaksoset tappelivat jälleen kerran siitä kuka saa enemmän tomaatteja, josta tuloksena oli kasa sosetta keskellä pöytää. Nonnaa väsytti. Hän olisi halunnut mennä nukkumaan, mutta naapurin Enzo oli tulossa käymään. Nonna oli saanut tältä juustonkin toissapäivänä.

Vanhassa puukiulussa oli leipätaikina valmiina, nonna nappasi sen ja lätkäisi pöydälle. Hän löi sitä väsyneenä nyrkillään, uudestaan ja uudestaan, kunnes taikina oli aivan lättänä. Nonna oli niitä ihmisiä jotka patoavat väsymyksen ja turhautuneisuuden itseensä eivätkä koskaan näytä sitä. Tässä oli tulos. Taikinalätty oli vielä onnistunut tuhraantumaan tomaattisoseeseenkin. Nonnaa itketti, hän käänsi lätyn ympäri. Sitten hän pyyhkäisi kaikki pöydällä olevat ruuantähteet esiliinaansa ja kippasi ne lätyn päälle, hän ajatteli syöttää sen porsaille. Mutta juuri silloin kukko kiekui jo kolmatta kertaa, kohta Enzo tulisi eikä nonnalla olisi mitään tarjottavaa. Hän muisti saamansa juuston ja veisteli siitä veitsellä paloja omituisen jämälätyn päälle, juusto kun saa kaiken näyttämään paremmalta, vähän kuten viinikin, tarpeeksi nautittuna.

Uuni oli helppo lämmittää jo osin hiiltyneillä viinitynnyrin palasilla, juusto suli nopeasti ja peitti lätyn. Kaikki oli valmista kun Enzo kolkutti oveen, hän oli laittanut neilikankin rintapieleensä, tuo vanha hurmuri. Nonna ehti juuri ja juuri sipaista hieman punajuurtakin vielä huuliinsa ennen kuin avasi oven ja päästi Enzon sisään pizzan tuoksuun. Hän ei koskaan kertonut Enzolle tarinaa siitä miten pizza oli syntynyt, vain Immacolata sai tietää. Tyttö muutti myöhemmin Napoliin ja siellä hänen lapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsensa meni naimisiin leipuri Raffaele Espositon kanssa joka omi itselleen kaiken kunnian pizzan synnystä.

Mutta nyt te tiedätte todellisen tarinan siitä miten kaikki tapahtui. Kaiken takana on nainen, jälleen kerran. Jos ette usko, niin luette selvästikin vääriä blogeja.

Joka tapauksessa, tämänkertaisen reseptin piti kertoa tex-mex lasagnesta, joka on lähes yhtä upea luomus kuin pizza. No ei ole, huijasin. Tässä kuitenkin resepti.

Tex-Mex Lasagne

Texmex lasagnen ainekset

1 paketti lasagnelevyjä
1 purkillinen valmista juustokastiketta
1 sipuli
1 paprika
1 purkki smetanaa
1 tölkki säilyketomaatteja
jauhelihaa (se määrä mitä nyt sattuu löytymään)
tacomaustetta tm. sopivaa maustetta
juustoraastetta

Paista jauheliha, sipuli ja paprika

Pilko sipuli ja paprika, paista ne jauhelihan kanssa. Lisää säilyketomaatit ja mausteet. Lado uunivuokaan lasagnelevyjä ja laita jokaiseen kerrokseen jauhelihaseosta, sekä juustokastiketta ja smetanaa. Toista kunnes ainekset loppuvat, laita ylimmän kerroksen päälle runsaasti juustoraastetta.

Lado lasagenlevyt ja täyte kerroksittain   Tex-mex lasagnen täyte   Runsaasti juustoa pinnalle

Paista n. 30 minuuttia 200 asteisessa uunissa. Tarjoa salaatin kanssa jos sellaista sattuu olemaan.

Syö, nakita puolisosi hoitamaan lapsia ja kääriydy takaisin peiton alle.

Texmex lasagnea