Matkailu avartaa: Suonenjoen Mansikkakarnevaalit

Mansikat

Löhösimme saunan jälkeen mökkisohvalla kun telkkarista tuli mainos Suonenjoen Mansikkakarnevaaleista. Paljon kaikkea, ohjelma oli ilmaista, mansikkaa, paljon mansikkaa. Sinne voisi mennä, sillä emme olleet ennen käyneetkään mansikkakarnevaaleilla.

Seuraavana lauantaina Suonenjoen kylänraitilla on täyttä, autoja on jätetty sinne sun tänne teiden varsille. Löydämme paikan keltaisen omakotitalon vierestä. Voisin kuvitella että talossa asujia häiritsee vuosittain tapahtuva autojen parkkeeraus pihanurmikon reunamille. Minkäs teet, emme sentään makaa viltillä, vetele kielareita tai kakata koiraa heidän talonsa edessä kuten jotkut. Seuraamme ihmisvirtaa karnevaalipaikalle. Ensimmäisenä näkynä matkan varrella on hehkeä Hotel Night Club Carneval. Heillä selvästi huolehditaan ympäristöasioista, rempseä paikka. Jotkut ovat myös parkkeeranneet asuntoautonsa hotellin parkkipaikalle tai tällänneet telttansa parkkipaikan viereiselle nurmikolle. Taittotuolilla istuen on varmasti mukava nauttia upeista maisemista ja kesäisistä pakokaasuista. Kuten hotellin seinässäkin lukee: ”Don’t worry, be happy”.

Hotel Carneval    Asuntoauto

Saavumme festarialueelle. Anteeksi, karnevaalialueelle. En tiedä mikä tapahtumasta tekee karnevaalin, edellisenä päivänä on kai ollut kulkue, ehkä se. Kiertelemme rihkamakojuja, tarjolla on aurinkolaseja, hattuja ja 80-luvulta asti myymättä jääneitä paitoja. Culture Clubia ja Billy Idolia. Rebel Rebel. Ei, se olikin Bowie. Rebel Yell, siis.

Kasaripaidat

Törmäämme kojuun jossa Aitoavioliittolaiset keräävät nimikirjoituksia. Mitä kettua he tekevät karnevaaleilla? Miten jeesustelu ja rakkauden vastustaminen liittyvät millään tapaa mansikoihin? Eikö tämän pitäisi olla iloinen tapahtuma? Do you really want to hurt me, kasari Boy George laulaa korvaani. Kojulla on mies, jonka oletan olevan viereisten lasten isä (vaikka mistäs minä tiedän onko, ehkä ”oikea” isä onkin Koposen Kalle Hotel Carnevalin baarista), hän allekirjoittaa vetoomusta. Nainen, jonka oletan olevan miehen vaimo (vaikka mistäs minä tiedän, ehkä hän onkin virolainen kirjekaveri, salarakas tai naapurin Elsa) huutaa: ”Mitä sinä siellä oikein allekirjoitat?”. Sentään joku jolla on järkeäkin päässä. Hämmästynyt kysymys tosin kielii siitä, että kyseinen pariskunta ei kovasti kommunikoi keskenään. Ei kai sillä niin väliä, kunhan ovat aidosti avioliitossa.

Lapsia käy sääliksi. Olen peittänyt kuvassa pojan pään mansikalla, jos häntä isona vaikka hävettää, että on kasvanut moisessa epäfunktionaalisessa ja ristiriitaisessa perheessä. Vaikka mistäs minä jälleen kerran tiedän olivatko nuo lapset kenen, ehkä he olivatkin orpoja jotka oli jätetty kojulle siinä toivossa että Jeesus pitää omistaan huolta.

Aitoavioliitto urpot

Seuraavana rivissä on thaimaalaisten pieni ruokakoju ja heidän vieressään Perussuomalaisten teltta. Mietin sitä henkilöä joka on jakanut toripaikat, saiko hän joskus Thaimaassa mätää papaijaa? Mahtaa olla miellyttävät kolme päivää nuudeleita myymässä. Persujen teltta on tosin kiinni, eivät varmaan kestäneet kevätkääryleiden hajua, vaan lähtivät kalja-alueelle ryyppäämään.

Suuntaamme ääntä kohti ja jäämme katselemaan lavalle, jossa laulaa kissaksi pukeutunut nainen. Hänen seurakseen tulee kaksi paikallista tyttöä jotka osaavat nostella jalkojaan ja tehdä voltteja. Lavan edessä tanssii hippimekkoinen, vanhempi nainen lasten joukossa. Hän ei vaikuta olevan humalassa, ei örise tai häiritse ketään, tanssii vain kuin entiset teinit Woodstockissa ja hymyilee. Muutaman minuutin päästä paikalle saapuu kaksi poliisia, jotka saattavat hänet pois, lavan taakse. Lapset kysyvät: ”Vietiinkö täti putkaan? Miksi? ”. Emme tiedä mitä sanoa. Onhan toki pöyristyttävää jos aikuinen tanssii lastenmusiikin tahtiin ja vielä selvin päin. Yleisön joukossa on kyllä viinanhuuruistakin porukkaa, mutta he seisovat kuin seipäät, ei lanne keinu eikä hymy paina. Suonenjoella ei parane olla erilainen.

Esiintymislava

Alkaa tulla nälkä. Tarjolla on thaimaalaisen lisäksi lähinnä muikkuja ja kebabia. Yhdessä kojussa myydään lohta ja perunaa sekä makkaraperunoita. Syömme pari kunnon rasvaista festariannosta.

Muikkuja ja kebabia    Lohta ja perunaa    Lakut

Olin odottanut että Mansikkakarnevaaleilla olisi tarjolla kaikenlaista mansikasta tehtyä, mutta toistaiseksi olen nähnyt vain tuoreita mansikoita ja lakupötköjä, joita tuntuu olevan joka toisessa kojussa. Pehmiksissäkin on makuina vain vanilja ja päärynä. Missä ovat mansikkakakut, -hillot ja –leivonnaiset? Erikoisherkut? Yhdessä kojussa myydään vaniljakastikejauhetta. Kysyn miten se on erilaista kuin jauhe jota myydään kaupoissa ja saan vastaukseksi että: ”Öö.. no ainakin valmistaja on eri”. Maistamisen perusteella sanoisin, että suurin ero taitaa olla hinnassa.

Toisessa kojussa on maustettuja valkosipulinkynsiä, niitä joita on kaikilla markkinoilla, en näe niissäkään mansikkaa. Sama paikka myy Jämsässä käsin tehtyä suklaata, joka maistuu hyvältä, mutta ei edelleenkään ole sitä mitä haen. Toki suklaa sopii hyvin yhteen mansikoiden kanssa. Suklaalevyjen kääreet ovat myös paikoin oivaltavia, niissä lukee mm. ”Hätätilanteessa revi etiketti ja nauti” ja ”Lepytyslevy”. Voin hyvin kuvitella tarpeen lepytyslevylle. Löytyy myös mummojen neulomia mansikkahattuja ja avaimenperiä ym. tilpehööriä, jotka sentään sopivat teemaan. Valikoima ei ole suuri, mutta tuotteet vaikuttavat laadukkailta, kuten mummojen tuotteet usein ovat.

Herneitä ja mansikoita    Suklaata    Mansikkapipot

Sitten löytyy koju jossa on tarjolla suklaahedelmiä. Presentaatio kaipaisi vähintäänkin Marko Paanasen tuunausta. Yksi suklaamansikka maksaa euron. Tämä paikka saa pisteet kivasta ideasta, mutta hinta on liian kallis, sillä mansikat ovat melkoisen pieniä. Söin Teksasissa aikanaan suklaamansikoita dollarin kappale, mutta mansikat olivat ainakin kolme kertaa isompia. Hormoneilla kyllästettyjä ehkä, mutta toisaalta, Teksasissa kaikki on tunnetusti isompaa. Näyttää siltä että suklaahedelmät eivät ole juuri käyneet kaupaksi. Harmi, mutta ainakin myyjät saavat itselleen kelpo iltapalan.

Suklaahedelmät

Suonenjoen kaupungin oma koju tarjoaa mansikkamaistiaisia ja mansikkamehua. Ainoa paikka jonka näin, jossa oli tarjolla mehua. Mansikat eivät ikävä kyllä ole parhaita mahdollisia, hieman vetisiä. Ehkä paras sato on vasta tulossa. Mukava silti, että tarjosivat maistiaisia.

Sitten löydämme Cones Helsingin ruokakärryn, vihdoinkin jotain erilaista. Asetun jonoon ja tilaan Mansikkasuklaa conen. Nainen edessäni kysyy että mikä tämä oikein on suomeksi? Vastaus on tötterölätty. Cone kuulostaa paremmalta. Kysyn myyjiltä onko idea heidän vai mistä se on peräisin, kuulemma Japanista. Cone on paksumpi kuin tavallinen lettu ja melkoisen pehmeä. Yhtenä täytevaihtoehtona olisi ollut myös Nutella-banaani, joka kuulostaa törkeän hyvältä, mutta nyt on pakko ottaa teeman mukaisesti mansikkaa. Kärry löytyy kuulemma myös Kauppatorilta. Tällaisen voisin kyllä hyvin ostaa uudestaankin.

Cones foodtruck   Conesin valmistus   Cone

Kaikki alkaa olla käytynä läpi, ihmettelemme miten pientä kaikki oli. Odotukset olivat korkeammat, koska puhuttiin karnevaaleista. Tapahtuma oli enemmänkin kuin pikkuiset markkinat, joissa mansikka oli lähinnä sivuroolissa. Ehkä varsinainen meno alkaa illalla, silloin saattaa olla tarjolla mansikkasiideriäkin ja ehkä jopa tanssia josta ei joudu putkaan.

Käymme vielä paikallisessa S-marketissa ostoksilla, koska maito on mökiltä loppu. Oven edessä on sopivasti päälletallattu mansikka, joka tuntuu sillä hetkellä kuvastavan hieman poeettisesti päivän karnevaalitunnelmaa.

Pläts

Lisää kuvia karnevaaleilta Facebook-sivuilla os. https://www.facebook.com/forkittome