About

Welcome to Fork-It-To-Me, the place for both food and stories. So far most of the posts on this blog are in finnish but I’m on a mission to add more material in English. I have been trying to eat more healthy lately, so many of the foods and recipes introduced here, are along those lines. However, I am no stranger to indulging myself and the flesh is weak, so I most certainly can’t guarantee that all the things you find here, are in any way good for you. That goes for both stories and food.

In finnish / Suomeksi

Ruokaa, mutta ei vain ruokaa.

Kun ihminen syö ja maistelee ruokaa, aivoissamme aktivoituu enemmän osa-alueita kuin minkään muun toiminnan yhteydessä. Niinpä sanonta Food for thought on enemmän kuin relevantti.

Tässä blogissa käsitellään ruokaa, syömistä, hampurilaisia, ravintoloita, valkosipulia, mässäilyä, lihaa, kokkausta, terveysruokia, herkkuja, makumuistoja, unohtumattomia hetkiä, paikkoja, pekonia ja joskus jotain muuta.

Olen kasvanut erilaisissa ruokakulttuureissa. Lapsena söin venäläisen hoitajan minulle syöttämiä raakoja valkosipulinkynsiä, join Berjozkasta ostettua Coca-Colaa ja maistelin hiekkalaatikon hiekkaa intialaisen ystäväni kanssa. Lempiaamiaiseni moskovalaisessa ravintolassa oli paahtoleipä kaviaarilla. Hieman vanhempana sain kokea ensimmäisen hampurilaiseni itärannikon McDonaldsissa ja ensimmäiset mustikkadonitsit Dunkin’ Donutsissa. Coca-Cola oli ja pysyi, tosin kovaksi kilpailijaksi muodostuivat Dr Pepper ja Root Beer joita sai community poolin limuautomaatista. Meloni- ja kirsikkakarkit olivat parhaita, sekä ikuinen suosikkini Jell-O, minkä tahansa makuisena. Parhaat ystäväni olivat kotoisin Perusta ja Vietnamista, yksi oli Amerikan intiaani. Olen aika varma että söin heidän luonaan muutakin kuin pop-cornia vaikken muistakaan kunnolla mitä.

Myöhemmin Texasissa opin mitä on oikea tex-mex ja mitä tarkoittaa pihvi. Jos et ole syönyt kunnon T-bone steakia tai ollut mukana texasilaisessa barbequessa, et ole kokenut lihaa niin kuin sen voi kokea. Rakastan lihaa. Rakastan pekonia. Syön silti kaikkea muutakin ja olen aina valmis kokeilemaan uutta. Aivot ja Rocky Mountain Oystersit olen kuitenkin toistaiseksi jättänyt väliin.

Englannissa suosikeikseni muodostuivat trifle ja erilaiset curryt joita sai niin take awayna kuin ystävienkin kokkaamana. Fish & chipsistä minulla ei myöskään ole pahaa sanottavaa, pidän jopa salt & vinegar sipseistä. Suomeen toin joulun alla tuliaisiksi kaikille Spotted dickiä. Hauska kun olen. Englannissa opin myös kuivan siiderin makuun enkä voi enää kuvitellakaan juovani muuta.

Suomessa parasta on rehellinen kotiruoka ja uskomattomat luonnon herkut joita kesällä saa mökiltä; tuore kala, sienet, marjat ja yrtit. Ukkini kehitti aikoinaan homejuustoja, teki itse herkullista valkosipulivoita, tiesi paljon yrteistä ja luonnonlääkinnästä, kasvatti kaikkea mahdollista kirsikoista mustajuuriin ja osti aina uutuuksia, kuten mikroaaltouunin ja leipäkoneen heti kun ne tulivat markkinoille. Tykkään ajatella että meissä on jotakin samaa. Ukkini otti myös valokuvia, oli omapäinen ja suuttui helposti. Muut sanovat, että meissä on paljon samaa. Hyvä niin, koska harvoin mikään täydellinen on niin herkullista kuin epätäydellinen. Ruokien ja uusien reseptien kohdalla kokeilen surutta, mitat voivat usein heitellä, en ole niin tarkka vaan etenen tunteella. Joskus onnistun paremmin, joskus huonommin.

Toivon että lukiessasi tätä blogia, löydät jotakin joka aktivoi myös sinun aivojasi ja ehkäpä silloin tällöin jonkun kelpo reseptinkin. Welcome.

Read it & eat!