Japanilaiset hampurilaiset

Burger King on tuonut Japanin markkinoille syyskuussa mustia hampurilaisia, Kuro Diamondin ja Kuro Pearlin, joita on tarjolla rajoitetun ajan. Mustat burgerit näyttävät alkuun melko hurjilta, mutta mitä pidempään niitä tuijottaa, sen herkullisemmilta ne näyttävät. Haluaisin maistaa kumpaakin.

Uskoisin ettei maku silti poikkea kovastikaan tavallisesta, kastike on värjätty mustekalan musteella joka ei ainakaan mustassa pastassa maistu millään lailla. Sämpylöiden värjäämiseen on käytetty bambuhiiltä, jota olen nähnyt Suomessa käytettävän lähinnä kauneudenhoitotuotteissa. Esimerkiksi bambuhiiltä sisältävän kasvojenpesusienen kerrotaan tappavan aknea aiheuttavia bakteereja. Hmm.. onko Kuro Diamond siis paras vaihtoehto finninaamaisille teineille jotka söisivät hampurilaisia joka tapauksessa? Ehkä majoneesi ja bambuhiili deaktivoivat toisensa.

Enemmän kuitenkin kiinnostaisi se, miksei tällaisia tuotteita koskaan tuoda Suomen markkinoille? Täytyy tietenkin olla tyytyväinen että täällä ylipäänsä edes on Burger King, koska pidän kyllä kovasti heidän(kin) hampurilaisistaan.

Toinen erikoisuus joka pisti silmään Burger King Japanin sivuilla oli kertakaikkisen herkullisen näköinen Fresh Avocado Whopper. Mainoksessa lukee ”This summer, you may be an avocaddict”. Kyllä, tunnustaudun avocaddictiksi, eikä tarvitse edes olla kesä. Usein jos teen itse hampurilaisia, laitan väliin avocadoa, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun näen monikansallisen hampurilaisketjun tekevän samaa.

   

Japanilaisilla on jo ennestään maailman parasta sushia, terävimpiä kokinveitsiä, kadehdittavia Bento Boxeja, upeita tofuruokia ja Hello Kitty. Ja vaikkei Hello Kitty uusimpien paljastusten valossa olekaan söpö, pieni kissa, vaan omituisen viiksekäs, englantilainen koulutyttö, niin olen silti juuri nyt aikalailla avocadonvihreä kateudesta kaikille Japanin Harajuku girlseille jotka pääsevät kaiken muun kivan lisäksi maistelemaan näitä Burger Kingin uutuuksia.

Minäkin haluaisin täysin turhanpäiväisen erikoishampurilaisen joka toimii samalla ihonhoitotuotteena! Joudun siis varmaankin tekemään näitä itse ja silloin nimeän ne kyllä jotenkin muuten kuin Diamond ja Pearl, esimerkiksi Pimeyden Ruhtinas tai Musta Aukko voisivat hyvinkin sopia suomalaiseen suuhun. Näistä kokeiluista mahdollisesti myöhemmin lisää.

Nyt lähden syömään eilistä siskonmakkarakeittoa samalla kun lohdutan itseäni sillä että onneksi edes päässäni soi Princen Diamonds and Pearls.

Hiyameshi wo kuwaseru = Anna hänen syödä kylmä ateria. Japanilainen sananlasku joka tarkoittaa toisen kohtelemista huonosti tai syrjien. Taidan syödä keittoni kylmänä. Snif.

Kuvat/Photos: Burger King Japan ja NariNari

Vaniljainen aronia-omenahillo

Olimme viikonloppuna ostarin syystapahtumassa, josta sai puolueiden ilmapalloja ja partiolaisten hernekeittoa. Lähtiessämme törmäsin naapuriimme, joka esitteli ostaneensa Martoilta ison laatikollisen marjoja vain kolmella eurolla. Kuten olen aiemminkin sanonut, jos halvalla saa, tuppaan ostamaan. Puskin siis tungoksen läpi takaisin Marttojen pisteelle jossa seisoskeli vanha mies pitsiliinaisen pöydän takana. Löysin marjalaatikot ja vastapoimittuja yrttejä suoraan jonkun Martan puutarhasta ja kysyin mieheltä mitä ne maksavat. Hän ei tiennyt vaan etsi katseellaan naista, joka tiesi. Niin kuin vanha sanontakin sanoo, kaiken takana on nainen, niin tämänkin miehen. Maksaessani mietin miksi Marttojen miehiä oikein kutsutaan, ovatko he Martteja?

Jatkoin matkaani tyytyväisenä, kassissa yrttejä ja vanha Fazerin Susu-patukkalaatikko täynnä aroniamarjoja. 1,4 kg vain kolme euroa! Martat ovat selvästikin hyväntekeväisyysjärjestö. Matkalla SDP:n teltan ohi törmäsin tuttuihin kasvoihin, Pentti Arajärvi tarjosi karkkia. Vaihdoimme muutaman sanan (Saako olla karkkia? / Kiitos.). Äitini mielestä Arajärvi vaikutti turpeammalta kuin valokuvissa mutta itse kiinnitin huomiota vain hänen eksaktiin supliikkiinsa ja kädessään olevaan karkkikulhoon. Mietin onkohan Penttikin Martti? Tämän miehen takana ei ole ainoastaan nainen, vaan presidentti. Lucky dog.

Kotona korkkasimme marjalaatikon. Olen kyllä syönyt aronia-hilloa ja juonut mehuja joissa on ollut aroniaa mukana, mutten ollut koskaan maistanut aroniamarjaa sellaisenaan. Jokainen perheestämme otti vuoronperään marjan suuhunsa ja sylkäisi sen saman tien pois. Lapset huusivat yök ja minä mietin kuumeisesti miten aronioista saadaan tehtyä mitään syömäkelpoista. Koska marjoja oli 1,4 kg sen pitäisi olla sellaista mitä lapsetkin syövät, me aikuiset emme siitä keskenämme selviäisi.

   

Aloitin lahjoittamalla puolet marjoista äidilleni joka oli ystävällisesti vahtinut lapsia ja arvostellut presidentin puolison rasvaprosenttia. Tämän jälkeen ryhdyin selaamaan erilaisia hilloreseptejä. Joku Martoista oli vinkannut naapurilleni, että kannattaa lisätä omenoita joukkoon jos tekee hilloa. Minä uskoin häntä, sillä Martat varmasti tiesivät mistä puhuivat, vaikka selvästi halusivatkin päästä halvalla eroon omituisen kitkeristä marjoistaan.

Halusin hilloon makua, mutten halunnut käyttää siihen tolkutonta määrää sokeria. Jollakin piti kuitenkin peittää marjojen karvas maku, joten päädyin vaniljatankoon ja Limoncelloon. Joissakin ohjeissa oli mainittu konjakki, mutta halusin mieluummin kokeilla jotain sitruunaista, jonka lisäksi minulla sattui olemaan kaapissa pullollinen Torinosta tuotua halpaa Limoncello di Sorrentoa. Tiesin kyllä lähtöpäivänä että lentolaukkuni oli jo aivan liian täynnä, mutten voinut vastustaa pienen lähikaupan parin euron pulloa, jonka survoin väkisin jonnekin likapyykin sekaan. Helsinki-Vantaalla huomasinkin sitten että koko laukku oli tämän johdosta revennyt, mutta pullo oli kuitenkin tallessa ja ehjä. Kaikella on siis tarkoituksensa. Tai sitten ei. Anyway, hillon tekoon.

Vaniljainen aronia-omenahillo

Iso kasa aroniamarjoja (käytin arviolta reilun 500g)
4-6 omenaa (riippuen omenoiden koosta)
1 vaniljatanko
1,5 dl vettä
reilu 2dl hillosokeria
1 tl sinistä Melatin-jauhetta
½ dl Limoncello likööriä (tai mitä kaapista löytyy)

Laita vesi kiehumaan ja huuhdo marjat. Jos sinulla on kotonasi Martti, voit laittaa hänet pilkkomaan omenat. Muista ohjeistaa hyvin ja seiso hänen takanaan, tämä on varmin menetelmä. Riippuen perhedynamiikastanne, voit myös hoitaa kaiken itse, olitpa sitten Martti tai Martta ja olipa kotonasi kumpi tahansa tai pelkkä kissa. Tämä hillo on hyvin helppotekoinen.

Kun vesi kiehuu, heitä kattilaan marjat ja omenanpalaset sekä vaniljatanko ja Limoncello, anna kiehua n. 10 minuuttia. Huomaat kyllä kun kaikki alkaa pehmetä. Toiset tykkäävät lisätä liköörin vasta loppupuolella, mutta itse en halunnut tähän liian vahvaa sitruksen makua, vaan lähinnä häivähdyksen, joten lisäsin sen jo alussa. Riippuen omasta viinanhimon asteestasi, voit valita milloin lisäät valitsemasi alkoholin vai juotko sen sellaisenaan.

Itse kävin hillon kiehuessa lueskelemassa lisää aroniamarjoista ja olin positiivisesti yllättynyt siitä että esimerkiksi Amerikassa aroniamarjajuoma on kuulemma tällä hetkellä terveysjuomien ykkönen. Aroniassa on viisi kertaa enemmän antioksidantteja kuin mustikassa, paljon kivennäis- ja hivenaineita ja se on oikea vitamiinipommi. Loistavaa. Nyt pitäisi enää saada lapsetkin syömään sitä.

Kun hillo on kiehunut, ota ihan ensimmäiseksi vaniljatanko pois! Sen jälkeen mössää sauvasekoittimella marjat ja omenat. Jos tykkäät sattumista, jätä niitä, jos et, niin älä. Laita tämän jälkeen vaniljatanko takaisin, lisää hillosokeri ja Melatin-jauhe. Melatin ei ole pakollinen, mutta aroniahillo saattaa pilaantua herkästi, jonka takia ajattelin että eipä tuon lisäämisestä haittaakaan ole. Makuun sillä ei ole vaikutusta, joten voit jättää halutessasi poiskin. Kiehauta toiset 10 minuuttia, jonka jälkeen hillo on valmista.

  

Maistelin hilloa koko prosessin ajan ja itse olin oikein tyytyväinen makuun, seuraavaksi pitikin vain sitten testata lasten makunystyrät. Yllättävää kyllä, jokainen heistä otti vuoron perään lusikallisen ja sanoi Hyvää! Olin siis onnistunut. Otin vaniljatangon talteen ja purkitin hillon hyvin pestyihin ja kuumennettuihin lasipurkkeihin. Pari päivää myöhemmin äitinikin maistoi hilloa ja totesi harmistuneena että sehän oli paljon parempaa kuin hillo jonka hän oli itse tehnyt saamistaan marjoista. Siinäkin oli joukossa omenaa, muttei vaniljatankoa tai likööriä. Mitä siis tästä opimme? Että terveellinenkin voi olla hyvää, kunhan ei pihtaile ja että valmiit hillot on parasta piilottaa tai äitisi voi viedä ne.

Kun kaikki on valmista, suosittelen paistamaan lettuja tai vohveleita ja tarjoamaan niitä vaniljaisen aronia-omenahillon ja kermavaahdon kera. Jos olet Martta jolla on kotonaan Martti, laita hänelle vähän ylimääräistä kermavaahtoa. Jos olet Martti jolla on kotonaan Martta, laita hänelle vähän ylimääräistä kermavaahtoa ja kerro hänelle kuinka kaunis ja rakastettava hän on. Marttojen pitäisi saada kuulla tämä joka päivä, mutta vähintään silloin kun on lettuja. Jos olet Martti jolla on kotonaan Martti tai Martta jolla on kotonaan Martta, toimi kuten yllä. Jos olet Pentti Arajärvi, sinulla on kotonasi luultavasti Suomen ainoa presidentti joka saattaa olla myös Martta, toimi tällöin protokollan mukaisesti.

Jos sinulla taas on kotonasi vain kissa ja olet tyytyväinen siihen, anna itsellesi vähän ylimääräistä kermavaahtoa. Jos sinulla on kotonasi kissa, muttet ole tyytyväinen Martin tai Martan puutteeseesi, mieti kannattaako sinun istua yksin kotona perjantai-iltana tekemässä hilloa. Niille joilla ei ole kissaa, minulla ei ole ikävä kyllä antaa mitään kermavaahtoon liittyviä ohjeita. Muista kuitenkin että lettukesteille voi aina kutsua jonkun, varsinkin jos hillo on hyvää. Ja sanomattakin on tietenkin selvää, että jos sinulla on lapsia, heidän pitää saada nuolla kermavaahtovispilät ja kulho.

Putinin kaalipiirakka

K-kaupassa myytiin toissapäivänä halvalla Putin-voita ja Stockmannilla puolestaan Putin-juustoja. Aina kun halvalla saa, niin tuppaan ostamaan. Nyt pitäisi vielä selvittää ovatko mokomat hyviä, joten mikäs sen parempi ratkaisu kuin yhdistää ainekset johonkin sopivaan reseptiin. Teema syntyi kuin itsestään, sillä mikä olisi venäläisempää kuin kunnon, rehellinen kaalipiirakka.

Vaikka Venäjän tuontipakotteet ovat yhtä suolaisia kuin aikoinaan Berjozkan edessä trokattujen sukkahousujen hinta, niin venäläinen voi on aina suolatonta, joten kannattaa lisätä suolaa vähän reilummin taikinaan.

Aloitetaan luomalla Äiti-Venäjä, jolla tarkoitan tietenkin rahkavoitaikinaa, joka toimii pohjana kaikelle.

Rahkavoitaikina

250 g purkki maitorahkaa
200 g paketillinen huoneenlämpöistä Putin-voita (säästä nokare myöhemmäksi)
4-5 dl vehnäjauhoja
½ dl vehnäleseitä (on hyvä että kansalaisen suoli toimii)
2 tl leivinjauhetta
1 tl sokeria
2 tl suolaa

Anna Putin-voin hieman lämmähtää pöydällä, jottei se olisi aivan niin kankeaa. Tämä voi tietenkin olla hankalaa, koska Putin-voi on luonteeltaan kylmää ja kovaa, mutta varsinkin auringonpaiste saattaa auttaa, se piristää yleensä paatuneintakin voipakettia kuin nuoria kolhoosilaisia aikanaan Gelendzhikin rannalla. Odotellessasi UV-säteiden vaikutusta, voit sekoittaa kuivat aineet keskenään. Kun voi on sopivan lötköä, lisää siihen rahka ja sen jälkeen kuiva-aineseos. Sekoita tasaiseksi, mutta älä vaivaa taikinaa, vaikka kuinka mielesi tekisi. Vaivaantunut Putin-taikina ei käyttäydy kuten sen toivoisi käyttäytyvän, vaan voi aiheuttaa ikäviä yllätyksiä. Pyöritä taikina lopulta palloksi ja laita kylmään noin tunnin ajaksi (ns. cooling off period).

Tässä välissä luomme täytteen, eli kansallisen, kulttuurisen ja etnisen identiteetin, a.k.a. sisällön Äiti-Venäjälle. Vaikka haluammekin täytteelle vahvasti symbolisen ja yhtenäisen kulttuuriperinnön, pitäydytään kuitenkin avoimessa glasnostin hengessä ja pyritään siihen ettei sisältö olisi turhan homogeeninen.

Täyte

500 g keräkaalia
1 iso sipuli
1 venäläinen maustekurkku (jos olet konsolidatiivinen luonne ja tykkäät eksyä detaljeihin, voit myös vaihtoehtoisesti käyttää amerikkalaista, kylmän sodan maustekurkkua)
4-6 valkosipulinkynttä
2 dl Ayvar-tahnaa
120 g purkki smetanaa
2 dl kuohukermaa
2 munaa
2 tl omenaviinietikkaa, väkiviinaetikkaa tai vodkaa (valitse haluamasi slaavilaisuuden aste)
1 tl suolaa
2 tl meiramia
1 tl paprikajauhetta (paahdettua jos on)
ripaus mustapippuria

Pinnalle

Putin-juustoa raastettuna

Aloita suikaloimalla kaali ja sipuli. Kuullota suikaleita hetken kattilassa Putin-voissa, lisää hieman vettä ja halutessasi liemikuutio tai loraus fondia. Anna hautua miedolla lämmöllä viitisentoista minuuttia, jonka jälkeen lisää sipuli ja anna hautua vielä viitisen minuuttia. Putin-piirakan täytteen kannattaa antaa hautua omassa liemessään hyvä tovi. Anna aromien täyttää koko keittiösi ja kuvittele että istut pienen, vaatimattoman datshasi rappusilla kuunnellen Šostakovitšin neljättä sinfoniaa vanhasta gramofonista. Jos et ole kiinnostunut maalaisromantiikasta tai siitä mikä oli Stalinin mielestä epäsoveliasta musiikkia, voit toki kuvitella istuvasi jonkun oligarkin kultaisella wc-pöntöllä, jonka vieressä olevasta, timantein koristellusta Gazpromin liikelahjaradiosta raikaa Alla Pugatshovan uusin, mutta en tiedä sopiiko kaalin tuoksu tuohon mielenmaisemaan yhtä kotoisasti.

Kun heräät mielikuvamatkaltasi, voit alkaa paloittelemaan venäläistä (tai amerikkalaista) suolakurkkuasi ja raastamaan Putin-juustoa. Muista raastaa juustoa vakaalla kädellä vaikka se pistäisi vastaan. Putin-juusto on koulutettu kestämään KGB:n ja CIA:n kakkostason vakoojakoulutuksen interrogaatiot, joten sinulla voi olla edessäsi kova työ. Korruptioon taipuvaisena juustona, Putin-juustoa voi toki myös koittaa lahjoa lupaamalla sille vodkaa tai maailman suurimman kalan. What ever works.

Kun olet saanut juuston raastettua, kaada jäähtyneestä kaalisipuliseoksesta mahdollinen ylimääräinen neste pois ja sekoita joukkoon muut ainekset sekä mausteet. Valkosipulia on tässä ohjeessa reilusti koska mielestäni kaikkien pitää haista vähintään Ala-Tunguskan varrella asuvalta Siperian tataarilta syötyään Putinin kaalipiirakkaa. Valkosipuli myös karkottaa vampyyrit ja suojaa flunssalta, joten sitä ei voi koskaan olla liikaa.

Jos ihmettelet miksi ohjeessa on käytetty Ayvar-tahnaa, joka ei suinkaan ole venäläistä, vaan serbialaista alkuperältään, on syynä se, että Ayvar nyt vain sopii tähän. Ehkä se on putinismia, ehkä vain suoraa jatkumoa sille että yksi Belgradin hienoimmista hotelleista on nimeltään Hotel Moskva. Maxim Gorkykin on yöpynyt Moskvassa ja olen varma että hän olisi pitänyt Putinin kaalipiirakasta jos se vain olisi esitelty hänelle marxilaisena humble pie:na.

Kun täyte on valmis ja juusto raastettu, on aika palata taikinan kimppuun. Ota taikinapallo kylmästä. Voit tässä vaiheessa kuvitella (optional, ei pasifisteille) että se on Putinin pää ja mäsäyttää palloa kerran kunnolla nyrkillä, jotta saat siitä tasaisemman ja tahtoosi mukautuvamman. Litistä pää mahdollisimman hyvin, haluamme että taikina asettuu paikoilleen nätisti kuin Komsomolin propagandajuliste. Painele ja muotoile, jatka kevyttä päähierontaa kunnes olet levittänyt taikinan kaikkialle vuoan pohjalle ja reunoille. Muista kuitenkin maan rajat, vaikka suuruudenhullu Putin-taikina koittaisi kuinka puskea vuoan reunojen yli, survo se päättäväisesti takaisin ja näytä sille mitä tarkoittaa rajatilaloukkaus. Putin-taikina saattaa tarvita tästä useamman muistutuksen, joten ole sinnikäs.

Kun taikina on saatu levitettyä Karjalan kunnaita myöten joka kolkkaan, on aika kaataa päälle täyte. Tasoita päällisestä pois turhat Uralit ja Kaukasukset ja tee siitä lattana kuin Venäjän tasanko. Tämän jälkeen ripottele päälle reilu kerros raastettua Putin-juustoa varmoin, hegemonistisin ottein. Oikeanlainen ranneliike on tässä työvaiheessa erityisen tärkeä. Ikävä kyllä tätä piirakkaa ei voidella munalla, vaikka se Putin-piirakan heteronormatiivisiin oletuksiin sopisikin. Tähän piirakkaan sopii muna yhtä hyvin kuin köyhä babushka kahden ruplansa kanssa GUMiin.

 

Koska kukaan ei halua piirakkaa joka on kalvakka kuin kaimansa posket, tavoitteenamme on sulattaa Putin-juusto herkullisen tummankeltaiseksi. Paista siis piirakkaa 175 asteessa n. 40 minuuttia tai kunnes piirakan pinta muistuttaa mongolialaislapsia tarhan kevätretkellä Keltaisella merellä. Jos näyttää että Putin-juusto tummuu epätyypillisen tummaksi, peitä piirakka Roskosmoksen kosmonauttien hyväksymällä foliohatulla.

Seuraavaksi on aika kattaa pöytään koristesamovaari ja nimikoidut maatuskat. Jos sosiaalinen verkostosi on laaja, piirakkakesteihin kannattaa kutsua mukaan ainakin yksi homoseksuaali, yksi poliittinen toimittaja ja yksi ukrainalainen. Jos sosiaalinen verkostosi on eksentrisen suppea, kuten minulla, voit aina koittaa löytää yhden ja saman ihmisen joka on kaikkia kolmea.

Sitten ei muuta kuin Putinin kaalipiirakka pöytään, pullollinen Stolichnayaa pakkasesta ja ripaskaa tanssimaan.

Na Zdorovie – Hа здоровье!