Tex-Mex Lasagne

Oli lauantai-aamu, lämpömittari näytti -7 astetta, en todellakaan halunnut lähteä ulos. Olisin halunnut kääriytyä takaisin peittoon, mutten voinut koska lapset piti ruokkia. Olin käynyt edellisenä päivänä pikaisesti lähikaupassa ja ostanut hölmöyksissäni vain maitoa, leipää ja vessapaperia. En voinut arvata että talvi jo kohta kolkuttelisi ovella.

Aloin siis penkoa kaappeja, löysin tölkin valmista juustokastiketta, purkillisen smetanaa josta oli otettu jostain kumman syystä pieni lusikallinen, sipulin ja yhden vihreän paprikan (en usein osta vihreitä, mutta ne olivat olleet tarjouksessa euron/kilo). Tölkkitomaattejakin oli ja jauhelihaa pakkasessa. Ainut mikä puuttui, oli tortillat. Löysin kuitenkin paketin pastalevyjä, luomua vielä. Ne saisivat kelvata.

Olen varma että kaikki suuret ruokalajit ovat syntyneet puutteesta ja väsymyksestä, kuten suurista suurinkin, pizza. Tiedättehän toki kaikki tarinan pizzan synnystä? Kun vuonna 997 Anno Domini, vanha palermolainen nonna oli koko edellisen illan hoitanut viittätoista lapsenlastaan, jotta hänen poikansa ja tämän vaimo saisivat viettää hieman enemmän, jo tuolloinkin kuuluisaa ”omaa aikaa”, oliivipuun alla. Nuorin lapsenlapsista, pieni Immacolata oli johtanut hunnijoukkoa suuriin seikkailuihin mummonsa luona ja siinä sivussa päästänyt vahingossa vuohet karkuun, kaatanut maitotonkan ja sytyttänyt auringon kuivaamat, tyhjät viinitynnyritkin vielä ukkinsa vanhoilla tuluksilla palamaan.

Tästä kaikesta ja lasten hampaidenpesusta lopen uupuneena, nonna oli seuraavana päivänä siivonnut ja manannut ronkeleita ja samalla itsetietoisia lapsenlapsiaan. Ruokapöytä näytti iltapalan jälkeen taistelutantereelta. Aldo ei syönyt artisokkia, mutta Donna söi, Ettore rakasti parman kinkkua vaikka Enrico vihasi sitä, Tulula söhri vaatteensakin aina anjovikseen ja Florenza himoitsi purkin pohjalta oliiveja, varsinkin mustia. Immacolata söi mitä vain ja kaksoset tappelivat jälleen kerran siitä kuka saa enemmän tomaatteja, josta tuloksena oli kasa sosetta keskellä pöytää. Nonnaa väsytti. Hän olisi halunnut mennä nukkumaan, mutta naapurin Enzo oli tulossa käymään. Nonna oli saanut tältä juustonkin toissapäivänä.

Vanhassa puukiulussa oli leipätaikina valmiina, nonna nappasi sen ja lätkäisi pöydälle. Hän löi sitä väsyneenä nyrkillään, uudestaan ja uudestaan, kunnes taikina oli aivan lättänä. Nonna oli niitä ihmisiä jotka patoavat väsymyksen ja turhautuneisuuden itseensä eivätkä koskaan näytä sitä. Tässä oli tulos. Taikinalätty oli vielä onnistunut tuhraantumaan tomaattisoseeseenkin. Nonnaa itketti, hän käänsi lätyn ympäri. Sitten hän pyyhkäisi kaikki pöydällä olevat ruuantähteet esiliinaansa ja kippasi ne lätyn päälle, hän ajatteli syöttää sen porsaille. Mutta juuri silloin kukko kiekui jo kolmatta kertaa, kohta Enzo tulisi eikä nonnalla olisi mitään tarjottavaa. Hän muisti saamansa juuston ja veisteli siitä veitsellä paloja omituisen jämälätyn päälle, juusto kun saa kaiken näyttämään paremmalta, vähän kuten viinikin, tarpeeksi nautittuna.

Uuni oli helppo lämmittää jo osin hiiltyneillä viinitynnyrin palasilla, juusto suli nopeasti ja peitti lätyn. Kaikki oli valmista kun Enzo kolkutti oveen, hän oli laittanut neilikankin rintapieleensä, tuo vanha hurmuri. Nonna ehti juuri ja juuri sipaista hieman punajuurtakin vielä huuliinsa ennen kuin avasi oven ja päästi Enzon sisään pizzan tuoksuun. Hän ei koskaan kertonut Enzolle tarinaa siitä miten pizza oli syntynyt, vain Immacolata sai tietää. Tyttö muutti myöhemmin Napoliin ja siellä hänen lapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsensa meni naimisiin leipuri Raffaele Espositon kanssa joka omi itselleen kaiken kunnian pizzan synnystä.

Mutta nyt te tiedätte todellisen tarinan siitä miten kaikki tapahtui. Kaiken takana on nainen, jälleen kerran. Jos ette usko, niin luette selvästikin vääriä blogeja.

Joka tapauksessa, tämänkertaisen reseptin piti kertoa tex-mex lasagnesta, joka on lähes yhtä upea luomus kuin pizza. No ei ole, huijasin. Tässä kuitenkin resepti.

Tex-Mex Lasagne

1 paketti lasagnelevyjä
1 purkillinen valmista juustokastiketta
1 sipuli
1 paprika
1 purkki smetanaa
1 tölkki säilyketomaatteja
jauhelihaa (se määrä mitä nyt sattuu löytymään)
tacomaustetta tm. sopivaa maustetta
juustoraastetta

Pilko sipuli ja paprika, paista ne jauhelihan kanssa. Lisää säilyketomaatit ja mausteet. Lado uunivuokaan lasagnelevyjä ja laita jokaiseen kerrokseen jauhelihaseosta, sekä juustokastiketta ja smetanaa. Toista kunnes ainekset loppuvat, laita ylimmän kerroksen päälle runsaasti juustoraastetta.