Kuusenkerkkäsiirappi

Olen jo pitkään ajatellut että kuusenkerkistä pitäisi tehdä jotakin. En enää muista mistä sen alun perin sain päähäni, mutta olen höpöttänyt kerkistä jo varmaan kolme vuotta. Jostain syystä olen ilmeisesti ajoittanut höpötykseni kuitenkin aina täysin väärään vuodenaikaan, koska mitään kerkkiä ei ole ollut tarjolla missään kuusissa lähimaillakaan.

Tänä vuonna kun aloin taas toistelemaan että kuusenkerkkiä voisi kyllä joskus kerätä ja mistähän niitä löytyisi, niin armas puolisoni osoitti keittiön ikkunasta ulos ja sanoi lyhyesti: Tuosta. Tuijotin pihallemme, siinähän se oli, kuusi täynnä upeita, vaaleanvihreitä kerkkiä. Olin varmaan sokea. Tai katsonut ikkunasta ulos aina väärään aikaan tai en vain ollut nähnyt metsää puilta tai tässä tapauksessa puuta metsältä. Vaikkemme metsässä asukaan. Puuta pihalta? No, samantekevää. Nappasin käteeni pussin ja suunnistin ulos.

Kuusenkerkät eivät kuulemma kuulu jokamiehenoikeuksiin, jolla nyt ei sinänsä niin väliä, koska omasta pihastaan saa kukin säätyyn, sukupuoleen ja poliittisiin näkemyksiinsä katsomatta poimia mitä haluaa ja minähän halusin. Sellaista se on kun naiset vyöryttävät yhteiskunnassamme, vievät kerkätkin puista ja kehtaavat tehdä niistä siirappia mokomat. Onneksi meidän kuusemme on giganttinen ja siitä riittäisi monelle. Ja sanovat vielä ettei koolla muka ole merkitystä..

Keräämisen jälkeen luin läpi useita erilaisia kuusenkerkkäsiirappireseptejä koska en ole sellaista ennen tehnyt. Eihän minulla ollut ollut kerkkiäkään, sokealla. Reseptejä selaillessa näytti siltä että amerikkalaiset tykkäsivät tehdä kaiken nopeasti suitsait, ainekset kattilaan ja menoksi, suomalaiset hauduttelivat ja pyörittelivät pitkään ja hellästi. Kreikkalaiset olivat sitä mieltä että kuka hullu nyt jotain kuusenkerkkiä syö, ei heidän vaan tarvitse kun Välimeren rannalla on niin yltäkylläisesti kaikkea paljon upeampaakin syötävää. Koitin luovia kulttuurien välimaastossa, amerikkalainen oksat-pois tapa vetosi minuun henkilökohtaisella tasolla eniten, mutta ajattelin kokeilla jonkinlaista eri maiden ja tapojen yhdistämistä.

Liotin kerkät vedessä yön yli kuten kaikki suomalaiset tuntuivat tekevän. En kuitenkaan siksi, että se olisi ollut minusta jotenkin oleellista vaan koska olin laiska. Oli jo ilta ja Orange is the New Blackin uudet kaudet olivat tulossa Netflixiin, siirapin teko sai odottaa seuraavaan päivään. En todellakaan tiedä onko tuolla yön yli liotuksella mitään vaikutusta ja jos niin mitä. Toiset tuntuivat myös kaatavan liotusveden pois, joka oli minusta sulaa hulluutta, en tietenkään kaataisi tuota herkkuvettä pois! Tässä varmaan sitten amerikkalainen minäni astui mukaan kuvaan, sillä seuraavaksi iskin kaiken sellaisenaan kattilaan kiehumaan.

Vaniljainen Kuusenkerkkäsiirappi a.k.a. Herkkä Kerkkä siirappi

1,5 l vettä
5-7 dl kuusenkerkkiä
200 grammaa palmusokeria
2dl sokeria
1 vaniljatanko

Mitat ovat, kuten aina, hieman sinnepäin. En yleensä mittaa aineksia kovin tarkkaan, vaan tutkin ja maistelen mennessä. Monissa ohjeissa kerkkiä käytettiin jopa litra tai yli samaan vesimäärään, mutta minusta tästä pienemmästä määrästä tuli täysin riittävästi makua ja sopiva määrä siirappia. Toki jos haluaa tehdä isomman erän, niin soveltaa sitten määriä sen mukaan.

Kuusenkerkät likosivat yön yli kulhossa joka vetää n. 1,5 litraa vettä. Pinnalla oli muutama pieni roska jotka poimin pois. Aamulla kaadoin kaiken kattilaan ja laitoin kiehumaan. Säädin lämmön pienemmällä ja jätin kerkät hautumaan tunniksi tai pariksi. En katsonut kelloa vaan koitin kuumeisesti saada Sims Freeplayssä rahaa ja valtaa joten tämäkin aika on sinnepäin.

Huomasin jossain kohtaa digitaalista kaksoiselämääni että vettä on haihtunut liikaa, joten lisäsin sitä ja annoin kiehua vielä hetken. Tässä kohtaa keitoksen maku on todella tujakka. Siivilöin kerkkämassan ja laitoin sen talteen, kaadoin nesteen takaisin kattilaan. Mittasin, että nestettä oli tässä vaiheessa viitisen desiä.

Sokerin määrä oli eri resepteissä hyvin erilainen, joten ajattelin tehdä senkin makutuntumalla. En yleensä pidä liian sokerisesta, mutta tarpeeksi piti tietenkin laittaa että saa siirapin ja myös niin, että maku olisi hyvä eikä liian ätväkkä. Minulla sattui olemaan pöydällä pussillinen palmusokeria jonka olin juuri ostanut tamperelaisesta thai-kaupasta (terveisiä vaan Tampereelle, jossa on montakin hyvää etnistä ruokakauppaa). Tuumin että sehän voisi sopia hyvin koska molemmat ovat puita joten palmu ja kuusi ne yhteen soppii. Laitoin kattilaan muutaman palluran, eli hieman reilu 200 grammaa palmusokeria. Liotin sokerin nesteeseen ja maistoin, keitos kaipasi selvästi lisää sokeria. Tässä vaiheessa turvauduin tavalliseen sokeriin joka toi heti enemmän makeutta. Lisäsin myös vaniljatangon, johon olin tehnyt viillon, koska tuntui että vahva sitruksinen ja havumainen maku kaipasi jotakin parikseen. Vanilja toimi erinomaisesti ja teki mausta hieman pehmeämmän. Hieman vielä sekoittelua ja lopuksi ei muuta kuin siirappi puhtaaseen lasipulloon- tai purkkiin jossa sen pitäisi säilyä hyvin ja pitkään.

Kuusenkerkkäsiirappiahan käytetään myös yskänlääkkeenä enkä yhtään ihmettele, koska se varmasti suuremmissa määrissä nautittuna avaa kaikenlaiset tukokset. Koitin jo miettiä minkä kanssa siirappi sopisi kivasti ja mieleeni tuli ensimmäisenä kuuma vohveli vaniljajäätelöllä ja tuoreilla mansikoilla, joiden päälle liruttaisi pienet tiraukset vaniljaista kuusenkerkkäsiirappia. Sitä ei tarvinne paljon, vaan juuri sen verran että siirappi taittaa makuja sitrusmaisella kirpeydellään.

Aika mielenkiintoista tosiaan tuo, miten sitruksinen tuoksu ja maku kerkissä on. En jotenkin ollut ajatellut niitä sellaisiksi, mutta pidän tuosta makuvivahteesta paljon. Selvitin että kuusenkerkissä onkin runsaan C-vitamiinin lisäksi mm. sitruuna-, viini- ja omenahappoa. Ilmankos. Kerkillä on kuulemma myös virtsan, hien ja sapen eritystä lisäävä vaikutus. Hmm.. haiset siis pahalta ja juokset pissalla jos syöt siirappia paljon. Luulen että pieni määrä todellakin riittää.

Siirapin lisäksi tein kuusenkerkkäsuolaa ja kahta eri sorttia kuusenkerkkäkeksejä. Ensimmäinen erä oli murokeksityyppinen johon käytin tuoreita kerkkiä ja toiseen idea tuli siitä kun siirapinteosta jäi keitettyä kerkkämassaa yli. Missään netissä en nähnyt reseptejä tai kirjoituksia siitä, että ihmiset olisivat säästäneet tuon massan tai käyttäneet sitä mihinkään. Sulaa hulluutta. En ymmärrä miten kukaan voisi tuota ihanaa, vihreää, aromaattisen tuoksuvaa höttöä heittää menemään. Se oli kuin kaunista muovailuvahaa, johon teki mieli upottaa sormensa (ja niin sekä minä että lapset upotimmekin). Massassa tuskin on enää kovastikaan vitamiineja tallella, mutta tuoksu on edelleen upea ja makua sekä kuitua siinä ainakin on. Näistä kekseistä tuli todella muhevia ja hyvän makuisia, joten suosittelen todellakin säästämään keitetyn kerkkähötön ja kokeilemaan sen jatkojalostusta. Joka puraisulla tuosta pehmeästä keksistä pystyi maistamaan kuusen raikkauden.

No niin, tarpeeksi kerkkämössön suitsutusta. Seuraavassa postauksessa laitan reseptit molempiin kekseihin.

Syömässä: Kreikkalainen Grilli Souvlaki

Jos tässä blogissa olisi kategoria nimeltään Löydöt tai Helmet, tämä kuuluisi niihin. Ehkä ihan tätä varten minun pitääkin luoda tuollaiset kategoriat, koska Kreikkalainen Grilli Souvlaki kuuluu ehdottomasti molempiin. Löytö se on siksi, että törmäsimme grilliin ensimmäistä kertaa aivan sattumalta enkä olisi koskaan arvannut että Tikkurilan torilta löytyy näin hyvää ruokaa ja erinomaista palvelua. Helmi se on siksi, että tarjonta on aitoa, maukasta ja erittäin edullista. Hinta-laatusuhde on tässä paikassa enemmän kuin kohdallaan.

Osuimme grillikioskille ensimmäistä kertaa toukokuussa 2014 kun olimme tyttäreni kanssa pitkällä pyörälenkillä. Muistelen että samoilla kohdin oli aiemmin ollut jonkinlainen kiinalaista ruokaa tarjoava kioski jota emme koskaan olleet ehtineet kokeilla. Olin iloisesti yllättynyt kun huomasin että paikalla olikin nyt tarjolla kreikkalaista ruokaa, kiinalaisia ravintoloita kun löytyy muutenkin aika paljon jo pelkästään Tikkurilasta.

Meillä oli juuri sopivasti pieni nälkä ja sen verran käteistä mukana että saimme ostettua pientä hiukopalaa. Grillissä kävi ainakin tuolloin vain käteinen ja nykyään varaankin sitä aina mukaani jos poikkean ostoksille. Itse valitsin ensimmäisellä kerralla listalta Kebab Souvlakin, joka tarkoitti tässä tapauksessa pitaleivän sisään käärittyjä jauhelihapötköjä, salaattia, tomaattia, sipulia, ranskalaisia ja tzatzikia. Tyttäreni olisi halunnut listalla olevan Hot Dogin, mutta ainekset siihen olivat kuulemma loppu. Kioskia hoitava kreikkalainen mies kuitenkin ehdotti, että hän voi tehdä tyttärelleni erikoisannoksen, johon tulisi hänen itse tekemiään makkaroita. Hän siivutti makkarat ja paistoi ne, kääräisi ne pitaleivän sisään johon tuli myös kastiketta ja salaattia. Erikoinen oli ehdoton hitti, josta tuli oitis tyttäreni suosikki. Onneksi hodariainekset olivat loppu koska tämä oli jotain paljon maukkaampaa.

Itsekin maistoin tuosta erikoisesta palan ja makkarat olivat todella meheviä ja erinomaisesti maustettuja. Juttelin miehen kanssa ja hän kertoi tekevänsä kerran viikossa ison erän kreikkalaisia makkaroita ja myyvänsä niitä myös ihan sellaisenaan. Hän esitteli myös muita tuotteita ja sanoi että tekee itse myös esimerkiksi baklavat. Mietin että niitä täytyisi kokeilla seuraavalla kerralla.

Tämän ensimmäisen kerran jälkeen olemme käyneet pariinkin otteeseen hakemassa Tikkurilan torilta souvlakeja, aina jos sinne päin osumme tai muistuu mieleen tämä erinomainen paikka. Ensimmäisellä kerralla käydessämme kioski oli pienempi, pyörien päällä oleva vaunu, nyt se on muuttunut pysyvämmäksi kioskimaiseksi rakennukseksi jossa on jatkeena pieni katettu istuma-alue. Ilmeisesti muutkin ovat siis tarjottavista pitäneet ja toivottavasta pitävät jatkossakin, koska olisi todella mukavaa jos tämä pieni kreikkalaisen ruoan keidas pysyisi Tikkurilan torilla.

Tähän mennessä olemme ehtineet kokeilla makkara-erikoisen lisäksi naudanliha- ja kanasouvlakeja. Näistä pidin itse enemmän jauhelihaversiosta, vaikka kanakin oli ihan hyvää. Naudanliha on listassa nimellä kebab (naudan jauhelihapihvi). Tuo jauhelihan koostumus oli nyt viimeisimmällä kerralla erilainen kuin aiemmin, pitaleivän välissä oli yksi pidempi jauhelihapötkö kun ennen on ollut muutama lyhyempi ja tiiviimpi lihapötkö. Molemmat ovat olleet maukkaita, liha on aina ollut hyvin maustettua. Ainoa toiveeni olisi ehkä että souvlakissa olisi mukana hieman enemmän tzatzikia, sillä pidän yleensäkin todella paljon kastikkeista.

Olemme testanneet myös baklavaa, joka oli makuuni ehkä himpun turhan kuivaa ja maussa erottui erityisen vahvasti kaneli. Tässäkin tapauksessa, kuten kastikkeidenkin kanssa, pidän mahdollisimman kosteista ja mehukkaista myös baklavassa. Ei siis silti yhtään hullumpaa sekään ja odottelen että pääsemme testaamaan vielä muitakin tarjolla olevia jälkiruokia, joita ilmeisesti on aina silloin tällöin, vaihdellen eri päivien mukaan. Toinen ruoka jonka haluan listalta myös vielä joskus kokeilla on herkulliselta vaikuttava Halumi-burger jossa on naudanlihapihvin lisäksi halloumi-juustoa. Fetajuusto- ja pinaattipiirakat kuulostavat myös hyviltä.

Hinnat ovat tässä paikassa edullisia, esimerkiksi käsin syötävä souvlaki on vain viisi euroa. Näitä on kiva hakea vaikka kassillinen mukaan koko perheelle. Jos siis pidät kreikkalaisesta ja haluat kokeilla jotain hieman erilaista ja edullista, suuntaa Vantaan Tikkurilaan, Kreikkalaiseen Grilli Souvlakiin. Kuten heidän nettisivuillaankin sanotaan: ”Meidän filosofia: Koko, laatu, edullinen hinta.” Tämä pitää erinomaisesti paikkansa. Souvlaki.fi löytyy myös Facebookista, jossa lienee hieman ajankohtaisempaa tietoa.

Tämä on paikka johon tulee ehdottomasti mentyä uudestaankin.

Avokado-suklaavanukas

Tarkoitukseni oli tehdä joululomalla kaikenlaista; ulkoilla, harrastaa, korjata lattialistoja, siivota kaappeja, mennä lasten kanssa pulkkamäkeen, käydä jossakin. Makasin kolme viikkoa sohvalla ja söin suklaata. Poistuin kotoa lähinnä käydäkseni kaupassa siinä vaiheessa kun oli pakko.

En muista milloin olisin syönyt niin paljon suklaata. Syytän tästä kauppaa joka myi kolme rasiaa Fazerin konvehteja kympillä ja kaikkia ihmisiä jotka antoivat lahjaksi suklaata. Söin Julioita, uusia Appelsiini-Julioita, Vadelma- ja Sitruunajogurttitäytteisiä konvehteja, Salmiakki-suklaita, Geishoja ja Dumleja. Lisäksi sekalaisia suklaita Pandan konvehtirasioista, Fazerin sinistä ja muutaman kuppaisen suklaan jostain epämääräisestä halpahallin rasiastakin. Sanoinko jo etten ole koskaan syönyt niin paljon suklaata kuin tänä jouluna? Ihme etten lihonut kuin 200 grammaa.

Kyllä, 200 grammaa. Hyvin outo määrä kun ottaa huomioon kaiken muun jouluruuan, juoman ja laiskojen päivien hampurilaiset. Loman jälkeen ajattelin ryhdistäytyä ja aloin syödä terveellisesti sekä käydä taas salilla. Yllättäen tämän terveellisen kuntoiluviikon jälkeen painoni oli noussut 900 grammaa. En ymmärrä tätä lainkaan, suklaa on ilmeisesti vienyt järkeni, koska mitään järkevää selitystä en moiselle löydä. Oloni on kuitenkin hyvä, joten ajattelin nyt kuitenkin jatkaa tällä linjalla.

Koska kevyt lasku on parempi kuin mahalasku, mietin että kokeilen reseptiä jonka olin huomannut jo aikaa sitten, mutta en vain ollut ehtinyt testata sitä vielä. Tein useampia versioita ja kokeilin omiani, kuten aina ja tässä nyt muutama paras versio testailemistani Avocado-suklaavanukkaista jotka ovat todella hyviä ja samalla noin ziljoona kertaa terveellisempiä kuin tavallinen suklaa.

Avocado-suklaavanukas

Tämä ensimmäinen resepti on perusversio mihin ei tule paljoakaan ylimääräistä, silti erinomainen vanukas. Avocado tekee koostumuksesta ihanan täyteläisen.

2 Avokadoa
1,5 dl Soija- tai Kookosmaitoa (molemmat sopivat hyvin, itse pidän Alpron tuotteista)
n. 3 reilua ruokalusikallista makeuttamatonta kaakaojauhetta
Loraus Agave- tai Vaahterasiirappia
1 tl Kookosöljyä
1 tl Kanelia
Pari tippaa Karvasmanteliesanssia
Hipsaus suolaa

Mausteita voi hieman vaihdella, jos ei esim. pidä karvasmantelin mausta, voi sen hyvin jättää poiskin ja laittaa tilalle vaikkapa hieman vaniljasokeria, muutaman tipan vaniljaesanssia tai aitoa vaniljaa. Kanelinkin voi jättää pois, mutta vähintään yksi makuaine on hyvä olla mukana. Itse pidän karvasmantelista todella paljon ja se sopii tähän erinomaisesti.

Kaakaojauheen ja siirapin määrää voi säädellä oman maun mukaan, riippuen siitä kuinka vahvan suklaan maun haluaa ja kuinka makeasta pitää.

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita kunnes kaikki on tasaista mössöä. Laita vanukas tarjoiluastioihin ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään tunnin. Tämä kannattaa syödä samana päivänä kuin se on tehty, jolloin maku on parhaimmillaan.

Vanukkaan voi koristella esimerkiksi pähkinöillä tai tuoreilla marjoilla. Pähkinöitä voi hyvin laittaa mukaan itse vanukkaaseenkin, kuten seuraavassa reseptissä.

Stydimpi Suklaa-Avocadovanukas

Tässä versiossa on mukana hieman muitakin aineksia ja omasta mielestäni tämä on vielä parempaa.

2 Avokadoa
2 Banaania
2 dl silputtua lehtikaalia (poista kovat ruodit)
1,5 dl Soija- tai Kookosmaitoa (molemmat sopivat hyvin, itse pidän Alpron tuotteista)
1 dl pähkinöitä tai pähkinä-kuivahedelmä-sekoitusta
n. 3 reilua ruokalusikallista makeuttamatonta kaakaojauhetta
Loraus Agave- tai Vaahterasiirappia (voi jättää poiskin, koska banaani ja kuivahedelmät tuovat makeutta)
1 tl Kookosöljyä
1 tl Kanelia
Pari tippaa Karvasmanteliesanssia
Hipsaus suolaa

Valmista kuten edellinenkin vanukas.

Pähkinät voi korvata tai niiden lisäksi voi joukkoon laittaa myös hieman maapähkinävoita jos haluaa.

Pidän siitä miten pähkinät ja lehtikaali tuovat tähän versioon mukavaa pientä pureskeltavaa ja banaani puolestaan makeutta. Kuivahedelmät turpoavat kun antaa vanukkaan tekeytyä hieman pidempään jolloin nekin maistuvat makeampina joukossa. Jos ei tietäisi että tässä suklaavanukkaassa on mukana avokadoa ja lehtikaalia, voisi sitä olla vaikea maun perusteella arvata.

Terveellistä ja hyvää

Nämä vanukkaat ovat sekä hyviä että terveellisiä. Avokadossa on runsaasti antioksidantteja sekä vitamiineja ja mineraaleja, kuten E- ja K-vitamiinia, magnesiumia ja kaliumia. Avokadot sisältävät tyydyttymättömiä, eli hyviä rasvoja, sekä kuitua. Banaaneissa on B6-vitamiinia, kaliumia, pektiiniä ja tryptofaania. Banaaneiden sanotaan ehkäisevän jopa masennusta, en tiedä pitääkö se paikkansa, mutta ei niistä varmasti haittaakaan voi olla.

Lehtikaalista nyt sitten puhumattakaan, jota monet nimittävät super-vihannekseksi. Lehtikaalissa on enemmän C-vitamiinia kuin appelsiineissa, paljon kalsiumia, antioksidantteja kuten luteiinia ja zeaksantiinia, E-vitamiinia ja karotenoideja. Lehtikaalin sanotaan auttavan niin kuukautiskipuihin, siitepölyallergiaan kuin stressiin ja väsymykseenkin. Kaupan päälle saa vielä hyvät hiukset ja kynnet. Kertakaikkisen loistavaa. Lehtikaali on mielestäni vieläpä myös erittäin hyvää ja käytänkin sitä usein kaikenlaisessa ruoanlaitossa.

Kaakao, pähkinät ja kookosöljy ovat myös loistavia terveysvaikutuksiltaan ja mikä parasta, nämä vanukkaat maistuvat itse asiassa paljon paremmilta kuin mitkään valmis-suklaavanukkaat. Niiden tekeminenkin on todella helppoa.

Jos olet siis syönyt liikaa suklaata ja haluat vähentää sitä ilman liian suuria vieroitusoireita, kokeile näitä reseptejä. Saatat jopa päästä ylös sohvalta.