Olimme viikonloppuna ostarin syystapahtumassa, josta sai puolueiden ilmapalloja ja partiolaisten hernekeittoa. Lähtiessämme törmäsin naapuriimme, joka esitteli ostaneensa Martoilta ison laatikollisen marjoja vain kolmella eurolla. Kuten olen aiemminkin sanonut, jos halvalla saa, tuppaan ostamaan. Puskin siis tungoksen läpi takaisin Marttojen pisteelle jossa seisoskeli vanha mies pitsiliinaisen pöydän takana. Löysin marjalaatikot ja vastapoimittuja yrttejä suoraan jonkun Martan puutarhasta ja kysyin mieheltä mitä ne maksavat. Hän ei tiennyt vaan etsi katseellaan naista, joka tiesi. Niin kuin vanha sanontakin sanoo, kaiken takana on nainen, niin tämänkin miehen. Maksaessani mietin miksi Marttojen miehiä oikein kutsutaan, ovatko he Martteja?
Jatkoin matkaani tyytyväisenä, kassissa yrttejä ja vanha Fazerin Susu-patukkalaatikko täynnä aroniamarjoja. 1,4 kg vain kolme euroa! Martat ovat selvästikin hyväntekeväisyysjärjestö. Matkalla SDP:n teltan ohi törmäsin tuttuihin kasvoihin, Pentti Arajärvi tarjosi karkkia. Vaihdoimme muutaman sanan (Saako olla karkkia? / Kiitos.). Äitini mielestä Arajärvi vaikutti turpeammalta kuin valokuvissa mutta itse kiinnitin huomiota vain hänen eksaktiin supliikkiinsa ja kädessään olevaan karkkikulhoon. Mietin onkohan Penttikin Martti? Tämän miehen takana ei ole ainoastaan nainen, vaan presidentti. Lucky dog.
Kotona korkkasimme marjalaatikon. Olen kyllä syönyt aronia-hilloa ja juonut mehuja joissa on ollut aroniaa mukana, mutten ollut koskaan maistanut aroniamarjaa sellaisenaan. Jokainen perheestämme otti vuoronperään marjan suuhunsa ja sylkäisi sen saman tien pois. Lapset huusivat yök ja minä mietin kuumeisesti miten aronioista saadaan tehtyä mitään syömäkelpoista. Koska marjoja oli 1,4 kg sen pitäisi olla sellaista mitä lapsetkin syövät, me aikuiset emme siitä keskenämme selviäisi.
Aloitin lahjoittamalla puolet marjoista äidilleni joka oli ystävällisesti vahtinut lapsia ja arvostellut presidentin puolison rasvaprosenttia. Tämän jälkeen ryhdyin selaamaan erilaisia hilloreseptejä. Joku Martoista oli vinkannut naapurilleni, että kannattaa lisätä omenoita joukkoon jos tekee hilloa. Minä uskoin häntä, sillä Martat varmasti tiesivät mistä puhuivat, vaikka selvästi halusivatkin päästä halvalla eroon omituisen kitkeristä marjoistaan.
Halusin hilloon makua, mutten halunnut käyttää siihen tolkutonta määrää sokeria. Jollakin piti kuitenkin peittää marjojen karvas maku, joten päädyin vaniljatankoon ja Limoncelloon. Joissakin ohjeissa oli mainittu konjakki, mutta halusin mieluummin kokeilla jotain sitruunaista, jonka lisäksi minulla sattui olemaan kaapissa pullollinen Torinosta tuotua halpaa Limoncello di Sorrentoa. Tiesin kyllä lähtöpäivänä että lentolaukkuni oli jo aivan liian täynnä, mutten voinut vastustaa pienen lähikaupan parin euron pulloa, jonka survoin väkisin jonnekin likapyykin sekaan. Helsinki-Vantaalla huomasinkin sitten että koko laukku oli tämän johdosta revennyt, mutta pullo oli kuitenkin tallessa ja ehjä. Kaikella on siis tarkoituksensa. Tai sitten ei. Anyway, hillon tekoon.
Vaniljainen aronia-omenahillo
Iso kasa aroniamarjoja (käytin arviolta reilun 500g)
4-6 omenaa (riippuen omenoiden koosta)
1 vaniljatanko
1,5 dl vettä
reilu 2dl hillosokeria
1 tl sinistä Melatin-jauhetta
½ dl Limoncello likööriä (tai mitä kaapista löytyy)
Laita vesi kiehumaan ja huuhdo marjat. Jos sinulla on kotonasi Martti, voit laittaa hänet pilkkomaan omenat. Muista ohjeistaa hyvin ja seiso hänen takanaan, tämä on varmin menetelmä. Riippuen perhedynamiikastanne, voit myös hoitaa kaiken itse, olitpa sitten Martti tai Martta ja olipa kotonasi kumpi tahansa tai pelkkä kissa. Tämä hillo on hyvin helppotekoinen.
Kun vesi kiehuu, heitä kattilaan marjat ja omenanpalaset sekä vaniljatanko ja Limoncello, anna kiehua n. 10 minuuttia. Huomaat kyllä kun kaikki alkaa pehmetä. Toiset tykkäävät lisätä liköörin vasta loppupuolella, mutta itse en halunnut tähän liian vahvaa sitruksen makua, vaan lähinnä häivähdyksen, joten lisäsin sen jo alussa. Riippuen omasta viinanhimon asteestasi, voit valita milloin lisäät valitsemasi alkoholin vai juotko sen sellaisenaan.
Itse kävin hillon kiehuessa lueskelemassa lisää aroniamarjoista ja olin positiivisesti yllättynyt siitä että esimerkiksi Amerikassa aroniamarjajuoma on kuulemma tällä hetkellä terveysjuomien ykkönen. Aroniassa on viisi kertaa enemmän antioksidantteja kuin mustikassa, paljon kivennäis- ja hivenaineita ja se on oikea vitamiinipommi. Loistavaa. Nyt pitäisi enää saada lapsetkin syömään sitä.
Kun hillo on kiehunut, ota ihan ensimmäiseksi vaniljatanko pois! Sen jälkeen mössää sauvasekoittimella marjat ja omenat. Jos tykkäät sattumista, jätä niitä, jos et, niin älä. Laita tämän jälkeen vaniljatanko takaisin, lisää hillosokeri ja Melatin-jauhe. Melatin ei ole pakollinen, mutta aroniahillo saattaa pilaantua herkästi, jonka takia ajattelin että eipä tuon lisäämisestä haittaakaan ole. Makuun sillä ei ole vaikutusta, joten voit jättää halutessasi poiskin. Kiehauta toiset 10 minuuttia, jonka jälkeen hillo on valmista.
Maistelin hilloa koko prosessin ajan ja itse olin oikein tyytyväinen makuun, seuraavaksi pitikin vain sitten testata lasten makunystyrät. Yllättävää kyllä, jokainen heistä otti vuoron perään lusikallisen ja sanoi Hyvää! Olin siis onnistunut. Otin vaniljatangon talteen ja purkitin hillon hyvin pestyihin ja kuumennettuihin lasipurkkeihin. Pari päivää myöhemmin äitinikin maistoi hilloa ja totesi harmistuneena että sehän oli paljon parempaa kuin hillo jonka hän oli itse tehnyt saamistaan marjoista. Siinäkin oli joukossa omenaa, muttei vaniljatankoa tai likööriä. Mitä siis tästä opimme? Että terveellinenkin voi olla hyvää, kunhan ei pihtaile ja että valmiit hillot on parasta piilottaa tai äitisi voi viedä ne.
Kun kaikki on valmista, suosittelen paistamaan lettuja tai vohveleita ja tarjoamaan niitä vaniljaisen aronia-omenahillon ja kermavaahdon kera. Jos olet Martta jolla on kotonaan Martti, laita hänelle vähän ylimääräistä kermavaahtoa. Jos olet Martti jolla on kotonaan Martta, laita hänelle vähän ylimääräistä kermavaahtoa ja kerro hänelle kuinka kaunis ja rakastettava hän on. Marttojen pitäisi saada kuulla tämä joka päivä, mutta vähintään silloin kun on lettuja. Jos olet Martti jolla on kotonaan Martti tai Martta jolla on kotonaan Martta, toimi kuten yllä. Jos olet Pentti Arajärvi, sinulla on kotonasi luultavasti Suomen ainoa presidentti joka saattaa olla myös Martta, toimi tällöin protokollan mukaisesti.
Jos sinulla taas on kotonasi vain kissa ja olet tyytyväinen siihen, anna itsellesi vähän ylimääräistä kermavaahtoa. Jos sinulla on kotonasi kissa, muttet ole tyytyväinen Martin tai Martan puutteeseesi, mieti kannattaako sinun istua yksin kotona perjantai-iltana tekemässä hilloa. Niille joilla ei ole kissaa, minulla ei ole ikävä kyllä antaa mitään kermavaahtoon liittyviä ohjeita. Muista kuitenkin että lettukesteille voi aina kutsua jonkun, varsinkin jos hillo on hyvää. Ja sanomattakin on tietenkin selvää, että jos sinulla on lapsia, heidän pitää saada nuolla kermavaahtovispilät ja kulho.
Fork-it-to-me 